Lauantaina 28.8.2021 klo 10.00 starttaavan Sammatin maalaismaratonin lähtö ja maali sijaitsevat Salen suojellun makasiinirakennuksen tienpuoleisessa päädyssä, vastapäätä 1970-luvulla purettua mansardikattoista Osuuskauppaa. Tien toisella puolen kesätori, jonka takana entinen kunnantalo. Liian ison parkkipaikan (keskikesällä täpötäysi) vastapäisellä laidalla entinen matkahuolto ja baari, nyk. ravintola Asema 77, siitä eteenpäin postipankki, tien toisella puolen Osuusliike Keko.

Näiden välitse juoksu suuntaa kevyenliikenteenväylää Lohjan suuntaan muutaman sata metriä, kääntyäkseen ensimmäisessä risteyksessä Karjalohjan suuntaan, Punasentolpantielle ja heti on ensimmäinen mäki (joita tällä reitillä riittää). Mäen päällä pian oikealla vanha TVH:n varikko ja lyhyt, terävä mäki alas ja tien ylitys ja pääsemme hiekkatieosuudelle, Kaukolantie.

Kössöönmäki (alas), Poskoonmäki (ylös ja alas) ja kohta olemme oikealle kääntyvässä mutkassa, Kirman tila, jossa tien vasemmalla puolella ensimmäinen huoltopiste Kaukola / 4 km. Tie jatkuu alas ja edessä vilahdus Lohjanjärveä. Oikealla suuri vanha huvila, jossa Olavi Virta vietti kesiään 1950-luvulla. Ennen järvenrantaa tie kaartaa vasemmalle, rannan suuntaiseksi ja ohitamme Oravanniemen tienhaaran (sieltä höyrylaivayhtiöt liikennöivät suureen maailmaan ennen linja-autoaikaa) ja seuraa lyhyt pätkä ”villinlännentietä”, ennekuin Joenpellon tilalta Joenpellontie jatkuu rintavammin.

Tien oikealla puolen poukkoilee kasvuston vehmastava, syvälle työntyvä Karstunlahti, jonka päässä on muinainen linnavuori. Huoltopiste Mikkolan tilan seinustalla Karstu / 7,7 km. Juuri ennen T-risteystä vasemmalla töyrään päällä Kastun seurantalo (J. Karjalainen, Eero Raittinen, Pepe Ahlqvist, Karstu rock vuosittain), 1980-luvulla lakannut Karstun kauppa (toinen kahdesta) ja viime vuonna lakkautettu Karstun koulu – asfalttitieosuutta noin kilometri Lohjan suuntaan, kunnes käännymme Lamminpellontielle, sitten Hiukoontielle ja suuntaamme kohti Talpelaa. Maisema muuttuu pikkuhiljaa laveammaksi ja suurilinjaisemmaksi.

Talpelantien risteys huoltopiste / 11 km. Noin komentoista kilometrin kohdalla olemme kavunneet ylös yhden reitin suurimmista mäistä ja jos malttia riittää, voi taakse vilkaistessaan ihailla jo juostua maisemaa, jossa alhaalla Juuti ja Isotalo, sivulla vainiot, takana Talpelanlahti – näissä ”herran kukkaroissa” maamme eli elämää, jonka nyt saatamme maalata agraari-idylliksi. Vain kiepsaus mäen yli ja aivan yllättäen alitamme Helsinki-Turku moottoritien. Tie muuttuu yli kymmeneksi kilometriksi suhteellisesti tasaisemmaksi: kesämökkejä ja ympärivuotisia asuntoja Maikkalanselän rannalla – huoltopiste / 15 km, sitten peltomaisemaa.

Risteys vasemmalle, Oittilantie: alkaa kolmen kilometrin asfalttiosuus, joka tulee loppumaan yhtä yllättäen kuin alkoikin. Tällä osuudella tie aaltoilee lempeästi, Valkerpyyn rantaa, Peltoparkin huottopiste / 21 km ja kohta metsän siimeksessä tämän maratonin puoliväli / 21,9525. Risteys vasemmalle, Raatintie. Siinä missä tie kohoaa kohti vanhan maatilan päärakennusta, kuin pihaan kadoten on Sipilän tila, vasemmalla Raati ja tie kääntyy jyrkästi oikealle, mäet terävöityvät. Pieniä torppia länteillään. Autiotalon (jo romahtaneen) huoltopiste 27,2 km.

Tavolantie, noin kilometrin mittainen asfalttiosuus, josta jyrkän mäen päältä käännymme vasemmalle Pohjolantielle. Tältä pieneltä tieltä parin kilometrin jälkeen vielä pienemmälle tielle ja pian n. sadan metrin mittaiselle ”joenvierus osuudelle”, joka päättyy Sevonlammen terassin huoltopisteelle / 31 km. Lupaa tontin halki juoksemiseen kysyttäessä selvisi, että tontin omistajan isoisä oli Nummilainen kestävyysurheilija Erkki Tamila, joka sijoittui Berliinin Olympiamaratonilla (1936) parhaana suomalaisena neljänneksi. Vuotta myöhemmin Tamila juoksi 15 mailin maailmanennätyksen 1.19.48,6 ja 1939 vielä 25 000 metrin maailmanennätyksen 1.21.27,0. Joenvierusosuudella (n.30,7 km/100m) on syytä askeltaa maltilla: pehmeä, epätasainen, kuiva, mutta niitetty pohja.

Tonttitieltä Sevonlammentielle, josta neljän tien risteyksessä jatkamme ”suoraan” traktoriuraa muistuttavalle pellonreunustielle, joka on kuin onkin hiljalleen vahvistuva Raatinkirkkotie.

Tulemme Hieranummentien risteykseen, jossa yhytymme ”Nummenhölkän reitille”. Tässä on Nummen kipinän kevyt huolto ja nummilaisten lähtö ”polkupyörämaratonille”. Vanhoja torppia, pieniä taloja – nykyinen hevostila, tie pienenee: muljuvaa isoa soraa, kovempaa keskiosaa – ruohoista keskiosaa, kovempaa ajouraa. Huolto Nummenhölkän juottopisteellä / 35,9 km ja pian moottoritien alitus, ylös oikealle kaartaen ja suoraan edessä, risteysten välissä alkaa 300 metrin polkuosuus. Osin hankala polku, jossa ei kannata kiirehtiä, kapuaa kalliolle ja laskeutuu alas: tavoittaa mökkitien (Puistontie), kääntyy jyrkästi vasemmalle ja yhtyy Kolmiperäntiehen (ilman hienostelua Kolmpersjärvi). Tie poukkoilee ja sillä on paljon ”oksia”- siihen liittyviä, vielä pienempiä teitä, mutta pääväylällä pysyen saavumme ”Suurelle kivelle” (Nummenhölkän kääntöpaikka) 38,6 km. Leikkiläntietä oikealle, olemme jo Sammatin ytimessä Kirmusjärveä kiertävällä tiellä, jolla Mannin tilan ohitettuamme on vielä Muna Aimon / Kulteentien huoltopiste / 40 km. Piekan tila, Luumeen tila, Harjuranta – samma på svenska ja alkaa taajama: ”Leikkilän puistobulevardi”, viimeinen risteys oikealle, Sammatin raitti: Kailanmettä, Käärmetalo, Limonaditehdas, Kirjasto, tien ylitys, ikkuna, jonka takaa tätä kirjoittaessani voin katsoa reitille, kirkko tien toisella puolen, Lohilammentien ylitys ja viimeinen mäki.